LYRIIKAT
|
Aina vierelläsi
Loistaa liekki ikkunaillain, silmäni tottuneet ovat hämärään Katson valon kajon taakse ikuisuuteen, hiljaisuuden virralla polvistun Oi, kuinka sinua kaipaan Kuuletko minua, missä kuljetkaan Löytänyt olen jälleen joen rantaan, höyry hiipii jääriitteellä Taivaalla kuu on paljon sinua lähempänä Näetkö minua, olen kylmissäin Perille valoon jatkettava on matkaa, kuumaa otsaani tuuli silittää Laelta vaaran valo minut korkeuksiin kantaa Lämpöön sulan, hiljaisuuden virrasta juon. Daniel
Löysin tekemäsi sarjakuvan lehtipinosta Lukea en sitä uskaltanutkaan ― rivien välit pelottaa Kuuluit kuninkaan hoviin, mutta nähnyt et koskaan herraasi Totuuden kuulit Danielin suusta, joka näyt ja unet selitti Joten jalkauduit kukkulalta meidän pakanoiden pariin Pientä palaasi taivaasta ei koskaan katseisiimme kätkeytynyt Minun vihan ja halveksunnan herätit typeryydelläsi Vaikka tiesin, että perusteetta olit saanut oppisi Eikä kukaan kertonut sulle, miksi täällä taistellaan Eikä kukaan kertonut, mitä täältä väkivalloin haetaan Rakkautta meissä itsessä Rakkautta meidän sisällä Sotatantereella makaan leikkien kuollutta Olen vain sotakirjeenvaihtaja, joka ei rohkene katsoa Ihmisvirta käy ylitseni sinut pinoon viskataan Tervehdin uutta tulokasta salaa Enkä käy häntä neuvomaan Rauhattomia pyhiinvaeltajia: käymme sotaa rakkaudesta Tunsitko kuinka vähän minä välitin Takaisin vessan lehtipinoon piilotan sarjakuvasi Olen valmis lukemaan sen, jos löydän sen uudelleen Odotinkin sinua, Daniel Tervetuloa, Daniel Pitkästä aikaa, Daniel. Henkien kätkemää
Pimeys maan taivaaseen yhdistää Kuoleman kylmä huntu kyyneleeni jäädyttää Uhrilehdon valot minut pysäyttää Se talo tehty on hautakivestä Se kotini on, kunnes valosi tuo varjoni takaisin Se kotini on, missä ruumiini hiljaa alkaa raueta tyhjiin Henki ruumiin lävitse hengittää Kosketus sielun henkiin herättää Ja lohtu on henkien mammonaa, josta jumalaton ei saa osuuttaan Yksin kun on, jumalaton itselleen huopa on Jumalaton kaipaa ystävää, sitä ylintä jota ei löydä sisältään Lihansakramentin toimittaa jumalainen väliintulosi kosketuksessa Ilman kosketusta en ole olemassa Ja ruumiini alkaa tyhjiin raueta Varjoni värit haalistuu Vain valosi toisi varjoni takaisin Valosi tuokoon varjoni takaisin Valosi toisi varjoni takaisin. |
Atlantis
Viattomuudenhohtoisen kylän portista käyn Hylkiölle Atlantis vain muistosta käy Ankarasti taistelin, vain todetaksein onnettoman sieluni häkkiin sulkeutuneen Yön kauneus lumoaa, kenelle aamu sarastaa Petos ei verhoudu verukkeeseen Värit silmistäni ovat haalenneet, kun ei viattomuus tietäni valaise Ahneus lanannut on tieni leveäksi Kohtaamistani raadoista tulen kylläiseksi Rauniot Atlantiksen kätketty on sisimpään Niitä löydä ei vauhkot sielut häkeissään Rauniot Atlantiksen kätketty on sisimpään, ― uikuttavat koirat löysivät suden sisältään Vain harva on saanut näkönsä takaisin ja rauniot rakentanut uudelleen hohtavaksi kyläksi Kerrotaan, että kylän kellotapulista aukeaa laaja näkymä kylää ympäröivän muurin taa Kuinka suojella siis onneaan, kun helvetti katseen varastaa Rauniot Atlantiksen kätketty on sisimpään ― Niitä löydä ei vauhkot sielut häkeissään Rauniot Atlantiksen kätketty on sisimpään, ― Uikuttavat koirat löysivät suden sisältään Hävitettyä ei voi viedä meiltä pois. Elämämme laulu
Tukea tuoliltain hain ja sitä sain sanomaa sinusta odottaessain Laulun sain takaa virran viimeisen Se kertoo sinun joen jo ylittäneen Sua pakoillut oon taakseni katsomatta yksinäisyyden iän Kieltäymykseni muuri kun ei totuutta siedä Polvillain tukea jumalilta hain Mutta kiitollisuutta sulle tästä laulusta koin mä vain Tämä laulu saa mun muistoni palaamaan Ne kaiketi sydämeni katkeruudesta puhdistaa Rakkain olen niin pahollain, etten ollut aiemmin valmis sun lauluas kuulemaan Tämä on meidän viimeinen laulu, rakkautemme airut Mutta ei lapsistamme ainut, joka muistoasi kantaa Tämä on meidän viimeinen laulu, rakkautemme airut Rakkaus on lauluista kaunein, viimeinen ja ainut Rakkaus on elämämme laulu, meidän muistotaulu Lauluista kaunein ja ainut, joka jälkeemme jatkaa Hyvä tahto
Hyvä tahto ei pahaa tahdo, satuttaa ketään milloinkaan Silti voimantunnossaan pyörittää se kärsimystenkaruselliä tätä Rakkain, meidät sidottu on hyvän tahdon satulaan Hyvä tahto allamme laukkaa läpät silmien suojanaan Hyvä tahto kohtaloitamme ohjaa Hyvä tahto luulee ymmärtävänsä Tietää mikä sinun parhaasi on Näkee sanojesi takaiseen totuuteen Kuvittelee tuntevansa aidot tunteesi Hyvä tahto omilla unelmillaan meitä orjuuttaa Kohteliaasti omaan tahtoonsa meidät taivuttaa Meidän seisottava on omilla jaloilla, vaikka helvetin porteilla On päästettävä irti. |
|
Jalustalla
Voittajat sidotaan pedattuun jalustaan Mestaruusvyö arvista ommellaan Jään odottamaan, kunnes voimat hymyn kantaa Jään odottamaan, kunnes yleisö katoaa Voittaja saa jalustallaan ihailla kukkakimppuaan Irti juuriltaan kukat kyynelin kastellaan Jäät odottamaan, milloin me paetaan maailmaan missä ylitsemme painetaan Rakkain tiedäthän, kauneus esiin nostetaan repien irti juuriltaan ja huolellisesti murskataan. K
Sano kyllä tai ei maailmalle, silti omia menojaan se porskuttaa Sano kyllä tai ei elämälle, silti tyhjyyden päällä huristaa Tule mukaan mennään kapakkaan siellä aamuun asti lauletaan Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois Sano kyllä tai ei, synnytäänkö tänne elämää töitä tehden juhlimaan Sano kyllä tai ei, työt voi oottaa ei ne tekemällä lopu ainakaan Tule mukaan mennään kapakkaan siellä aamuun asti tanssitaan Kuinka turhuus meitä vahintoittaa vois Sano kyllä tai ei, ei tässä oo varaa alkaa syntyjä syviä miettimään Sano kyllä tai ei, koska silloin häpeästä happanee pilalle pää Tule mukaan mennään kapakkaan siellä aamuun asti huilataan Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois Sano kyllä tai ei, nyt kapakkaan mä en tiedä mitään parempaa Sano kyllä tai ei, helpompaa täällä ei oo mikään muu ainakaan Tule mukaan mennään kapakkaan siellä aamuun asti lauletaan Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois Sano kyllä tai ei, mutta kerro mitä hävittävää helvetissä on Sano kyllä tai ei, voin sulle meissä nuhteeseen ruoskimista huomenna on Tule mukaan mennään kapakkaan siellä aamuun asti huilataan Mitä turhuus meitä vahingoittaa vois Ei lentää täällä saa, ellei lennä lakkaamatta Heikoilta siivet katkotaan, eikö meihin kaikkiin oo varaa Hetken jos hengähtää, levähtää Kilpi
Tiedä, että tulen sinua rakastamaan kunnes kuolema taiasta vapauttaa En tiedä opinko sinusta luopumaan sillä menetän vapauteni sinun mukana Olen ruma ilman rakkauden lumousta En osannut odottaa sinua, kun seisoit yksin aulassa Kuin noiduttuna olin rohkeimmillaan, sinisilmäisenä villaisessa haarniskassa, puumiekka vyöllä valmiina Porttien suut viattomaan hymyyn avautuu ja tulija sisään astuu Itsevarmana hyppäsit ratsailta Annoit hiuksesi vapaasti laskeutua Riisuit pukusi kamppailujen tahriman Tartuit käteeni, vein sinut ikkunan alle Näytin pienen palani taivasta Kuuntelimme toistemme hengitystä kehtolauluna Sait kultaisen lankani laulamaan Niinpä kävin eteesi polvistumaan Pyysin parikseni vaeltamaan läpi mielettömyyden erämaan Rakkautemme on oltava väkivahva kestääkseen väkivallan vailla rakkautta. Kuinka selviää yöstä
Kuinka selviää yöstä rommipullo hyllyllä Kuutamoöinä konna kurnuttaa Aasien niittämä aavikko, taikapullo ja sammakko Kuljen kunnes näen autiomaan nuppujen aukeavan Kuinka selviää yöstä rommipullo hyllyllä Kuutamoöinä konna kurnuttaa Kuinka selviää yöstä prinssi kurnuttava Taikapulloöinä tähtiin täiden siivillä Paljon saanut on kulkea nähdäkseen tukkimiehentäin aivan valkean Polku voi olla juovuttava kun se läpi vie maiseman Paljosta nauttinut oon paljosta luopumalla Kuinka selviää yöstä jallupullo hyllyllä Kuutamoöinä konna kurnuttaa Kuinka selviää yöstä prinssi kurnuttava Taikapulloöinä tähtiin täiden siivillä Konna kurnuttaa, kunnes suudellaan Prinssi kurnuttava, kaada katkeroa Kuinka selviää yöstä carillo kassissa Taikapulloöinä tähtiin tinakierteellä Reikäinen naamio laulajan, katse terävä kuin miekkailijan Polku voi olla juovuttava kun se läpi vie maiseman Kuljen kunnes näen autiomaan nuppujen aukeavan Paljosta nauttinut oon paljosta luopumalla Kuljen kunnes näen autiomaan kukkivan. Lohdutuksen pakastajat
Tien päähän alle oranssin valon sointi katkeaa jäätelöauton Nyrkissä hikoilevat rahat taskusta ojennan Hytisten horjahtelen pois Pakaste hyppysissä höyryää Ihmiset rukoilivat ja saivat jäätelöauton Ihmiset laulavat nyt virttä jäätelöauton Aamulla päässä soi edelleen jäätelöauto Kylmän lohdutuksen sain vihlovin hampain Pimeässä sykähtelee valo likainen aura-auton Se niille tien liukastaa, jotka jälleenrakensivat maan Ihmiset rukoilivat ja saivat jäätelöauton Ihmiset kiljuvat nyt perään jäätelöauton Ei lohdutusta voi aaltopahviin pakastaa. Polttamatonta savea
Meistä muovautui yhteensopivia Toistemme käsissä polttamatonta savea Tässä muodossa ilman toisiamme ei meitä olisi koskaan ollut olemassa Ketään ei ole täällä yksin olemassa Eikä kenelläkään ole täällä mitään omaa Olevaisuus ainoassa kaikkeuden kudelmassa, kuin hyttysen toukat huojumme elämänvirrassa suut ammollaan Liehun kuin rukouslippu riekaleinen Satunnaiset sanat viisauden nielee tuuli mielettömyyden Mietin mihin meillä on varaa Kysyn mitä tahtoisit Vastaat: »aurinkoisen pellon, jossa hetki maattaisiin» Rakkain, kietoudutaan toisiimme Salomonin solmuksi kankaaseen jumalten myötäiseen Kosketa mua, on hehkusi kirkkautta Niin kaunis lanka olet kaikkeuden kudelmassa Tässä muodossa ilman sinua ei minua olisi koskaan ollut olemassa. PS
Olenko koskaan rakastanut sinua Rakkaus kun rohkaisee pelkuruuteen juurtuneen Vain tällä laululla uskallan kertoa, ettei hän rakasta sinua Tämä laulu onko julmuutta, jos rakkaudesta satuttaa Olenko koskaan rakastanut sinua, kun sivusta seuraan mä vaan sun pahoinvointia Vain tällä laululla uskallan kertoa, ettei hän rakasta sinua Tämä laulu onko julmuutta, kun säkeet seuraavat paljastan Rakkaus ei katso silmiin, vaan seuraa sun katsetta Rakkaus harjaa katseet rinnakkain kulkemaan Vain tällä laululla uskallan kertoa, ettei hän rakasta sinua Tämä laulu onko julmuutta, kun rakkaudesta satuttaa. Rakastan niin kauan kuin Muistan
On kasvoillasi kysymys ilmeesi hämmentynyt Onko minun vuoro nyt Näytät kuin jotain etsisit onko se kultaa vai hopeaa vai jotain kadottamaa Minun Äiti-Maria ainoa joka näki Medusan kasvot peilikuvassaan Rakastan niin kauan kuin muistan Muistan niin kauan kuin rakastan Katsoit peiliin vääristävään hyvä painui näkymättömään Jäi paha säihkymään Kun silmät sairastuu myös sydän mädäntyy yksinäisyys on sokea väistämättömyys Rakastan niin kauan kuin muistan Muistan niin kauan kuin rakastan. Sateenkaaria
Surun ruoskimana transsissa kouristelee sisar varjossa En osaa kutoa huopaa lohduttavista sanoista Hengitä syvään sydämeni tahtiin Myrskyn riehuvan suljen syliin Kyyneleitä sataa sun sisällä Huuhtoo kultaa sielun seinämistä Joeksi kyynelvirrat yhtyvät, sirottavat valon sun silmissä Hiljaa istuu hymy huulillain Häpeillen hakee asentoaan Maailma on sinulta piilossa valoa sirottavan sumun takana Hengitä syvään sydämeni tahtiin Myrskyn riehuvan suljen syliin Kyyneleiset silmäsi sateenkaarista karehtii Katso, kyyneleet hajottavat valon väreihin Anna kyynelten tulvia, niin et sieluasi hukuta Sateenkaari aarteen luokse johdattaa Seurataan sateenkaaria, kuunnellaan Kuun laulua Annetaan sielumme soida myös riitasoinnuista Anna kyynelten tulvia, niin et sieluasi hukuta Sateenkaaren päässä rakkaus odottaa Kosteat silmäsi sateenkaarista karehtii Katso, kyyneleet hajottavat valon väreihin. Sielut juhlapuvuissaan
En tietää mä voi viekö tieni taivaaseen vai helvetissäkö lie ovat varalleni suunnitelleet Mutta päättänyt oon, mä minne vetäydyn kuolemaani tekemään Rakkain, sä mun ainut oot ollut ain’ ja kuolemaani sait sä minut miettimään Ja toivonkin vain että sulle ollut olen minä yhtä tärkeä Seuraa mua siis rakkahin luo pienen suon metsän synkän ympäröivän ― Sun tietävän haluan tämän: vaikka en sun ainut ollutkaan, sä mulle viimeinen tulet aina olemaan Käy siis rakkahin rinnallein lepäämään Aikansa kestävä on vaelluksemmein, kunnes kantaudu korviimme ei rummut maalliset Olkaamme kauneimmillaan, kun meistä satoa korjataan Kuin koivu tunturin pois kuihtuessaan Kuin kuolema koivuista saa värit kuihduttaa, sielut juhlapuvuissaan Sokea viha
Onko muuta kuin sokea viha, joka näkee jokaisen? Keksi en muuta kuin rakkauden, joka löytää sen ainokaisen Voi kuin leivän äiti murtaa poikansa, sorsia ruokkia sillä rakkaus opettaa tuntemaan, viha sauman haistamaan Onko muuta kuin piikkilankaa sielulla haarniskassaan? Keksi en muuta kuin rakkauden, joka saa sen ratkeamaan Voi kuin leivän äiti murtaa poikansa, sorsia ruokkia sillä rakkaus on aarteeksi annettu, viha kirouksena langetettu Onko muuta kuin sokea viha, joka näkee jokaisen? Keksi en muuta kuin rakkauden, joka löytää sen ainokaisen. Sydänäänet
Raukeasti vieno tuuli viljaa laineille laskostaa Tuulen sormissa tähkäpäät kehrää, kahahtaa Painan korvani vasten vatsaasi pulleaa, missä tähkäpäiden pituiset jalat säestävät vatsasi kurinaa Jos ihmisen ansaittava onni ois, erheelliset rakkautta vaille jääneeti ois Sydänäänet soi, kuinka voimalla hauras soida voi Mitä voisin lapselle elämästä opettaa Enemmän teoillani kysyn, kun en pysty vastaamaan Tummana tulvii elämän uoma, mutta pelko on voitettava Elämänvirtaan käytävä on vaikka uimapatjalla Jalomielisyyden jos valitsee ilkeyden sijasta, niin sydänpuusta saa venhon vakaamman Sydänäänet soi, uusi elämä alkaa voi. Pelko on voitettava. |
Jokainen tarvitsee laulun
Jokainen tarvitsee laulun, kantavan melodian Jokainen tarvitsee laulun tarinan mukaansa tempaavan Jokainen laulun tarvitsee jonka toinen kuulla voi Jokainen toista tarvitsee harmonian kuullakseen Ei laulua niin suurta joka ei kaikuaan lyhempi pois Ei laulua niin pientä jota ei soimaan luotu ois Jokainen tarvitsee toista silloin kun laulattaa Jokainen tarvitsee toista kun ei auta mikään muukaan Jokainen laulun tarvitsee jonka toinen kuulla voi Jokainen toista tarvitsee harmonian kuullakseen Ei laulua niin suurta joka ei kaikuaan lyhempi pois Ei laulua niin pientä jota ei soimaan luotu ois Jokainen tarvitsee alun, uuden mahdollisuuden Jokainen tarvitsee erheet tunteakseen viisauden Jokaisen tarvitsee tietää valo voittaa pimeyden Jokaisen tarvitsee laulaa avatakseen sydämen Jokainen laulun tarvitsee jonka toinen kuulla voi Jokainen toista tarvitsee harmonian kuullakseen Ei laulua niin suurta joka ei kaikuaan lyhempi pois Ei laulua niin pientä jota ei soimaan luotu ois Jokaisen tarvitsee olla suu kuuleva toiselle Jokaisen tarvitsee olla ystävä myös itselle Jokainen laulun tarvitsee jonka toinen kuulla voi Jokainen toista tarvitsee harmonian kuullakseen Ei laulua niin suurta joka ei kaikuaan lyhempi pois Ei laulua niin pientä jota ei soimaan luotu ois Jokainen tarvitsee lopun, sävelen tuuleen hukkuvan Jokainen tarvitsee lopun kun ääni ei kanna. Kaukana Rakkaasta
Oon kiskoilla kaukana rakkaasta. Niin kauas on tultu rakkaasta. Kiskoo kaukana rakkaasta, ei me olla tään vaunun vankeja. Kiskoo kaukana rakkaasta. Ei me olla tään vaunun vankeja. Koti-ikävää ei me tunneta. Kiskoo kaukana rakkaasta, ei me olla tään vaunun vankeja. Kiskoo kaukana rakkaasta. Ei kai täällä vielä köyttä rasvata. Ei kai täällä vielä jään alle auteta. Kiskoo kaukana rakkaasta, ei me olla tään vaunun vankeja. Kiskoo kaukana rakkaasta. On järkeen mieletöntä vedota, jos toinen palvoo hulluutta. Kiskoo kaukana rakkaasta, ei me olla tään vaunun vankeja. Kiskoo kaukana rakkaasta. Ei sieluun selitykset pure. Ei sielu selityksiä niele. Kiskoo kaukana rakkaasta, ei me olla tään vaunun vankeja. Kiskoo kaukana rakkaasta. Niin kauas on tultu rakkaasta. Kauas on tultu. Kuolinnaamioita
Velaton mies täytyy mun olla, niin kalliisti maksaa saanut oon Hinta on häpeä, hinta on totuus, että toivon sun kuolemaa En tietää koskaan syitä sun saa, miks juonut oot itses unholaan Velaton mies täytyy mun olla, sillä tuntenut koskaan koti-ikävää en oo Mä tiedän, sä toivot kuolemaa ja harrastat unta mustaa unetonta Kuolinnaamioitaan jokainen kantaa, ikuisen rauhan ilmeetön tausta tuhannen ilmeen alla En tietää koskaan syitä sun saa, ei rauha sun kuolinnaamiosta paista Raunio rakas sä kuollut jo oot, sä tiedät lääke sulle suurimman tuskan tuo Velaton mies kuinka voisin olla, vaikka niin kalliisti maksaa saanut oon Hinta on häpeä, hinta on totuus, että kasvaa tää laulu musta kuin oksa puusta Kuolinnaamioitaan jokainen kantaa, ei rauhaa mulla tuhannen ilmeen alla Mä taidan jo hieman aavistaa, miks juonut oot itses unholaan Kuolinnaamioitaan jokainen kantaa, ei rauhaa mulla tuhannen ilmeen alla. Laumaton
Huoneeni hiljentynyt on elämästä Koetan saada tänne eloa pidättäen hengitystä Minusta irti saa ei seinät katsettaan, mutta mykät todistajat sulkevat korvansa Sinun lähtösi minut laumastani vieroittaa Sinä viet minun laumani mukanaan Yksinäiset katseet kadulla kiiruhtavat Yksinäisyyden alttarit langattomuuteen verhotaan Lähiöbaarissa hautajaisia suunnitellaan Kukin arkkunsa kantajat halauksin kruunaa Sinun lähtösi minut laumastani vieroittaa Sinä olit ainoa minun laumassa En erota keinotekoista todesta Kaksi katsetta tapahtuman todeksi varmistaa Tarvitsen sinua Ilo jakamaton tuottaa vain surua Tahdon räjäyttää nämä seinät soraksi taas Kodittoman poluksi maailmaan Hyväksyä laumakseen koko maailma Syleillä maailmaa laumanaan Syleillä maailmaa. Lempileikki
Sitä haaveili itsestään suuria, totuus pettymyksen toi Ego paisunut kuin pullataikina, rusinoistani piitanneet eivät mediat Mutta otsaani silti suutelet, vaikka sua laiminlyönyt oon Eikö rakkaus kaipaa kohteekseen kuuluisuutta, rikasta rinnalleen vaan huomiostamme hengittää Sitä leipoo minästään muuria, vankeus kärsimyksen tuo Myötätunnon sanotaan saattavan muurille niin korkealle kuin on itsestään kylläinen Mutta itsekkyyden rakkaus häivyttää Ei siis murehdita turhia Kyllä me aina pärjätään, jos vain pidämme perheen yhdessä ja rakkautemme hengittää Menetyksen pelosta petaan, lemmen hengettömäksi halaan Pedille puen kauniisiin muistoihin Mutta ei rakkaus meiltä karkaa oppaaksemme kasvaa jos antaa Yhdeksi saattaa ketkä rakkaudesta hengittää. Mielen päällä
Pyörteinä tie hiekasta savuaa Vaarallisen vinhaa ajatukseni kiertävät ovaaliradallaan Toisillemme vannoimme, että häitämme tanssitaan Jos elämänviivamme vielä yhteen painautuvat Luoksesi palaan ulosnaurettuna omasta elämästä Itsekkäät unelmat amputoituna mielestä Kai häitämme tanssitaan, jos vain löydän sinut uudestaan Häitämme tanssitaan, jos vain löydät minut uudestaan Ylpein askelin harpoin kunniaani ansaitsemaan Aikani jaksoin hiekkapölyä puvustani pois sukia Muiden hyväksynnän sain kuitenkin työllä ostettua Itseni myyminen palkittiin kunnianosoituksilla Nyt sukkahousujesi hiekkaisia silmiä suutelen Heltiää häpeä mielen päältä kyynelinä kielelle Vielä tunnistatko minua Enää kestätkö minun kosketusta Ja häitämme tanssitaan, jos vain löydän sinut uudestaan Häitämme tanssitaan, jos vain löydät minut uudestaan Sukkahousujesi hiekkaisia silmiä suutelen Kirpoavat muistot mielen päältä kyynelinä kielelle. Muistan niin kauan kuin Rakastan
Kantaa laulu näkymättömään säkeistö säihkyää, ei koti-ikävää Tyhjyyteni virittyy näkevä väistämättömyys Seisonko suorassa roikunko suorana armosta Muistan niin kauan kuin rakastan Rakastan niin kauan kuin muistan Paljosta nauttia saa paljosta luopumalla Kuljen, kukkii autiomaa mettä iholla, kestän iloa Muistan niin kauan kuin rakastan Rakastan niin kauan kuin muistan Sydänhierontaa, ken lemmestä naarataan Muistan niin kauan kuin rakastan Rakastan niin kauan kuin muistan Muistan niin kauan kuin rakastan Rakastan niin kauan kuin muistan. Onnenkukkuloilla
Hei, enää ei minuun satu Olo on kivuton Onnenkukkula altani murtui Kaikki mahdollista on Maailma on täydellinen Uusi vuori odottaa Muistammeko tämän illan, jolloin kaiken voitimme takaisin Ikuisuus sinun silmissäsi loistaa, valo virtaa yhä vaan. Kestänkö iloa Helpompi ois murheenlaaksossa Kimaltavan luulin kristallia olevan Päivä paljastaa: kaikki on kastetta haihtuvaa Onnellinen ei onneaan nää Onneton ei muista muuta nähneensäkään Murheenlaakso on laiskan paikka, varjossa valoa arkaillaan Kestänkö iloa Lähdettävä ois taas kipuamaan Hei, taas minä kuulen Laulujen puro solisee Kielet kitarain ja peipot aivoissain samaan tahtiin tanssahtelee Sävelet livertää väreissä Maailma on täydellinen Muistatko sen illan, jolloin kaiken voitimme takaisin Laakso varjoisa valoon vaihtui, onni kasteena kimmeltää Kestänkö iloa Tauko olla vois nyt paikallaan Kimaltavan luulin kristallia olevan Päivä paljastaa: kaikki on kastetta haihtuvaa Onnenkukkulat sortuvat hiekaksi Murheidenlaakson kaduiksi ja taloiksi Vain ihmisluonnonmullistus ne hajottaa Joki mereen pelot kuljettaa Ei tarvi kuin kestää iloa Ja lähteä kipuamaan kohti korkeuksia. Prinssi
Se oli viimeinen päivä viestin tuojana, kun kumarruin hänen edessään Hän istui kuin kuningatar viikinki vierellään Kun lähestyin arvon neitiä kuulin kyiden lipovan ahneesti kieliään Tuon mustan hetken jälkeen kirkkaudessa mä kulkenut oon Paahtavan auringon alla polttava hiekka mua juoksuttaa ja kruunu suortuvillain ryhdin suoristaa Mutta minne aavikolla suunnata, kun mikään ei kiinnitä katsetta Voisinpa sinuun katseeni laskea Elämästäni tuli velvoitteiden sarja, kun kruunun sain luopumalla rakkaistain Kyyneleistä nautin ainoan juoman, minkä janoinen maa tarjoaa ja vain kruunun varjossa on suoja, missä levähtää prinssi saa Mutta minne aavikolla suunnata, kun tuuli vie polun mukanaan Tuuli vie askeleeni unholaan Mutta minne aavikolla suunnata, kun tuuli vie kauemmas sinusta Tuuli painaa minut kauemmas sinusta Nyt pidän dyyneistä kirjaa, kuinka kultaiset laineet murtuu ja kohoaa Kuin on kuumaa kalkkaron veri, ovat päivät tämän kultaisen maan ja aavikon yö sydäntä kylmää kuin totuus meistä Nyt voi minne tahansa suunnata, kun mikään poluista pois ei johdata Aavikolta pois ei ole polkua Nyt voi minne tahansa suunnata, kun minkään poluista pois ei johdata Polttava on kuoleman suudelma. Rakkauden rutto
Oi, lääkäri oi rakkauden ruttoni kuolee pois Eikö mitään hoitoa sulla ois Oi, vaatturi oi miksei rakkaus puusta pukua mulle sois Eikö mitään kaavaa sulla ois Auttaako mikään Auttaako kukaan ketään Näkeekö kukaan mitään Oi, arkkipiispa oi jumala jo mykkäkoulunsa lopettaa vois Etkö viestiäni viedä sä vois Rukoile pois Oi, joogi oi kuin rakkauden happoja ei jäljellä ois Etkö mieltäni revähdyttää vois Hengitä pois Tahdon polvistua ja sua palvella, jos vain rakastaa tahtoisit minua Tahdon sinut todistamaan minun pienuutta Tahdon sinut todistamaan mitättömiä tekoja, jotka saavat merkityksen sinussa Tarvitsen ihmisen, jolle imuroida, murskata lasia ja lattioita luututa Oi, uutisankkuri oi kerro jotain mikä maailmani muuttaa vois Eikö mitään sähkettä sulla ois Kerro pois Oi, ystävä oi vie mut sinne missä rakkaus tarttua vois Sä erheitä todistaa voit Rukoile pois Tahdon polvistua ja sua palvella, jos vain rakastaa tahtoisit minua. |
|
Säveltar
Laulaa Säveltar sisälläin Rauhaan saattaa miehen hukkuvan Täällä tuhannen suudelman syvyydessä onni minut saavuttaa Minä herään unestain Seuraa päiväni kuin varjo sinua Päivää kestää hetken kerrallaan Päästä pimeyden pakkopaidastain Vaikka kuolemalla on rakastajansa, saavat kuolleet levätä rauhassa Täällä syvyyksien pimeydessä äänettömyys huutaa sinun nimeä Nyt herään unestain kun sinä lepäät rinnallain Säveltar laulaa hetken vain Vapauta äänettömästä ansastain Pelasta minut maailmalta missä aika pimeyteen katoaa Sinun vierailuistasi ajan saan ja ikuisuuden huntu ratkeaa Ikuisuuden huntu putoaa Kaikki arvokas ajan on aateloimaa Säveltar laulaa saa Minä kiitän kutsusta. Tulikettu
Tämä laulu kertoo miehestä, joka omisti elämänsä hännässään soihtua kantavan yöllisen aaveen etsintään Tulikettu voi hännällään sulattaa jään, joka sinetöi sielumme kaikkeutemme hämärään Mies oli nuorena sorja poika koreassa puvussaan, mutta ei riisudu hän edessä kenenkään, niinpä hän sydämensä kylmettää Kunnes eräänä kevään veri tulvi hänen suonistaan Turhuuksien ahtojäistä tulenpalava aave pelastaa Kirottuna korpia kiertämään vuodet vaihtuvat tiheään Tuliketusta ei nää hän jälkeäkään, kunnes Pohjolan suot häntä piiritää Varjo saa taivaan kipinöimään punaista ja vihreää Taivaantulet noituvat rauhan hänen sydämeensä Kuin uudelleen syntynyt kulkija hengittää metsän mukana Hän oivaltaa, ettei aavetta voi ansoin saalistaa Etsijän aarre on avain kaikkien ovien, jotta luokseen päästää voi Tuliketun taianvoimaisen Niinpä hän laulaa linnuille ja pedoille hänen ansoistaan elottomille Uhrinsa kuin tuomarit hän kokoaa rotille pidoiksi Hän luopuu nimestään ja pinoon käy lepäämään Kaksi päivää hän kuuntelee talttahampaiden kiristelyä Kunnes kolmantena päivänä varjo lankeaa polttava Taivaan ja helvetin liitto näin saa loppunsa. Uhrijuhla
Silmitön rakkaus on väkivaltaa, se raatelee sydämen osiinsa Sydämiä kaduille murskataan kuin lasia Parantaako rakkaus haavoja Ken katkeruuden kukistaa, osaa rakastaa Tarvitaan laupeutta, ei uhreja Rakkauden edessä polvistutaan Rakkaudelle kyynelin uhrataan Rakkautta hyvin teoin palvotaan Rakkaudesta kaikki anteeksi annetaan paitsi kuolemaa Kivi saa kasvonsa sinulta Et antanut minun sinua tappaa Sen tehnyt olisin rakkaudesta Rakastitko minua? Rakkauden monumentit ovat hautoja Ken katkeruuden kukistaa, on voittava Laupeutta, ei uhreja. Varpunen
Kun synnyin sain asunnon avaimia vain ei sieluun oo Itselleni oon yhä tuntematon siksi ihmisiä kai pelännyt oon Mitä pelättävää minulla on ei auki murrettu sielua oo Jos mulla avaimet itseeni ois ne kauhulla heittäisin pois Ulkopuolelta mä nähnyt oon sisällä loistaa jotain kaunista Tiirikoidaan sisään laululla Lohtu tuoksuu jo ovella Alkuun ystävistä parhainkin on uhka tuntematon Pelko sielun viiniä on katovuosista en kuullut oo Sielu ruumiillistuu tekoina tässä elävän valon maassa Kauneus virtaa sielussa siksi janoamme sen viisautta Ulkopuolelta mä nähnyt oon... Jokainen on koditon pakkanen sen opettanut on Yhdessä jos hytistään jokainen voi selvitä Ulkopuolelta mä nähnyt oon... Jokainen on koditon pakkanen sen opettanut on Yhdessä jos hytistään jokainen voi selvitä Varpunen sen tietää kuinka kylmästä selviää Ulkopuolelta mä nähnyt oon... Kun synnyin sain asunnon avaimia vain ei sieluun oo Ihminen on suuri tuntematon siksi itseäni pelännyt oon. |
Sydänhierontaa
Huoraajia löytyy enemmän kuin maksajia Kaikella on hintansa, kuinka paljon kaunokainen haluat Ei ole minulla rahaa tarjota, vaan paljon arvokkaampaa Ostan sinut rakkaudella, saat höylätä mun sielua Sydänhierontaa saa ken lemmestä naarataan Tahdon syntyä uudestaan sun suudelmasta Huoraajia löytyy enemmän kuin maksajia Kyse on vain hinnasta, kuinka paljon kaunokainen tarjoat En ole sinulta rahaa vailla, vaan paljon arvokkaampaa Minut saada voi vain rakkaudella, vaadin maksuksi sun sielua Sydänhierontaa saa ken lemmestä naarataan Syntyä uudestaan suudelmasta ken uskaltaa Rakkaus on sokea Ei näe meissä hintalappuja Kuka herättää minut kuolleista Ken uskaltaa? Säde
Kuinka naurettavaa, luulin elämän taipuvan mun suunnitelmaan Todellisuutta koetan pakoilla, kun ei voimat riitä alkaa alusta Jatkuvasti saa valintojaan päätöksin vahvistaa Seuraukset tuntee nahoissaan, eikä iho aina kutia Rakkaus syö vain raakaa lihaa, näin sisäämme valo lankeaa En voinut aavistaa, että joskus voisin näin tuntea: kaikki muuttuva on ikuista, rakkaus kasvaa tai vaihtaa kohdettaan Ehkä tärkeintä ei olekaan kuinka paljon rakastaa Merkittävintä lienee millainen olet hänen seurassaan Rakkaus syö vain raakaa lihaa, näin sisäämme valo lankeaa Valo on pimeyden voittava, anna sisääsi valon tulvia Pelkkä luuranko kaapissa olin rakkauden ruokailtua Vaikka synkkyyteen sydämeni verhosin, valo raosta pimeyteen lankeaa. Tie
Katson kaihoten kaunista naista Niin outoa onnea hän säteilee rauhassaan, että kuinka voisin koskaan hänelle merkitä mitään Kuvia suloisia aina haalinut oon, mutta kerta kerran jälkeen ne karisseet on pois Niin kaunis on tämä huolista kuoppainen tie, kurjuuden vierellä nauru Kuolinkellojen rinnalla soi aina lapsen laulu Jos tien kyynelvirta katkaisee, on ystävä silta Vain hieman voipunut oon Istuu vanhus pienen talon edustalla Kuihtuneita käsiään auringossa lämmittää Kiittää saan aikaani tässä köyhien hoitolassa missä nujerretut ihmiset sinnikkäin voimin ja toivein kuoleman voittaa ja valoisa elämänhalu toipuvien silmissä loistaa Niin kaunis on tämä huolista kuoppainen tie, kurjuuden vierellä nauru Kuolinkellojen rinnalla soi aina lapsen laulu Jos tien kyynelvirta katkaisee, on ystävä silta Murheista mutainen tie, joskus voimat vie. Luonasi jos yöpyä saan. Huomenna kai jatkaa matkaani saan. Tyhjästä syntyneet
Kumpi meistä toista vainoaa, kun pois luotain kiiruhdat taaksesi katsomatta Pysähdyt silmäsi sulkemaan Seisot paikallaan Välimatka on aistittava Tänään näemme olemmeko lähentyneet, sillä eilisilttana satoi lumi valkea, joka ei peitä mutta paljastaa: voivat polkumme rinnan kulkea poiketa, toisensa leikata mutta eivät toisiaan seurata Ollaan hetki kiiruhtamatta Maataan liikkumatta Kihelmöintiä iholla Avaruus meihin tutustuu Ympärillämme sulkeutuu Olemme tilaan koteloituneina Voisivatko varjot nyt vaihtaa omistajaa, lainata muotonsa toiselta Yhdessä olla kauniita toisiaan hukuttamatta Annetaan varjojen karata, livahtaa yön saavuttua pimeyden taljaan kiedottuina Ja aamu sarastava sinut paljastaa Mitättömyydestä kasvaa toiselle ainoa Kauneuden symmetria saa alkunsa, kun kaksi nollaa yhdeksi summautuvat Minut tunnottomuus herättää Käteni hamuaa tyhjää Näen tutun varjon tervehtivän Eivät varjot voi vaihtaa omistajaa, tai isänniltään karata, vaan polkuamme seuraavat Ympärillämme tanssivat On aamu pian sarastava Pilvet ikkunastani pakenevat Varjot tuovat tuulen mukanaan. Verho
Aika kaikkeutta raahaa, katseeni huulillesi kantaa Luoksesi saavun jos vain jaksan odottaa halki ajan erämaan, uida poikki meren joka meidät erottaa Katseesi lyö kapulan ajan pyörään soikeaan Ajalta voimme hetken varastaa Sydäntemme tahtiin marssittaa, hetken leikkiä jumalaa Elämä on hetkissä joilla ei ole aikaa Kuin pilvet jatkaa kulkuaan vain muuttaen muotoaan ajan aallot minut rapauttaa Jos haluat nähdä kosketa Mitä silmä näkee on historiaa ja tulevaisuus on vain mielen kuvitelmaa Aika huokauksiin sulaa Verhoudutaan suudelmiin Silmiin kuin laguuniin sukelletaan ajan katseen ulottumattomiin Katseesi lyö kapulan ajan rattaisiin Ajalta hetket vain on varastettava ennen kuin aika meidät kuolleeksi rakastaa. |
